Ajatus Karppimafiasta lähti liikkeelle kesällä 2007 Jussin ja Jounin istuessa taas kerran hiljaisessa kesäillassa odotellen hälyttimien soittoa. Oluen herkistämissä mielissä syntyi ajatus koota koolle kiva ja reilu kaveriporukka rakkaan harrastuksen merkeissä. Niin olivatkin Karppimafian syntyhetket saaneet alkunsa.

Karppimafia ei pyri näillä sivuilla antamaan kaikenkattavaa tietopakettia karpista ja karpinonginnasta. Tarkoituksenamme on tuoda esille meidän tapamme harrastaa tätä lajia, ja madaltaa kynnystä uusille harrastajille aloittaa tämä haastava ja hauska kalastuslaji.

Terveisin,
Karppimafia

Kesä tuli
21.05.2010

Tervehdys kaikki sivuillamme käyvät lukijat!

Kesä on alkanut ja sen myötä, myöskin karpinonginta. Helteiset kelit ovat lämmittäneet lampia ja järviä siihen malliin, että karpitkin ovat jo liikkeellä. Nyt on hyvä aloittaa syöttämiset ja keskittyä siihen olennaiseen, eli ongintaan.

Ensimmäisen vuoden aikana on sivuillamme ollut lukijoita melkoinen määrä ja palautetta on jokunen henkilö jättänyt. Iso kiitos niistä ja sivujen kehittämisen suhteen otamme kaikki mahdolliset vinkit vastaan tulevaisuudessakin. Pyrimme vastailemaan asiallisesti esitettyihin kysymyksiin, kun siihen ajoittain tulee mahdollisuus. Onginnan välinevinkkejä löytää sivuiltamme ja jos sieltä ei vielä ihan kaikki avaudu mieleen, niin rohkeasti kysymystä palaute-sähköpostiimme.

Karpinonginta on selvästikin saamassa lisää kiinnostusta perinteisten kalastusmuotojen rinnalle ja samalla karppien vapauttaminen, sekä kalan oikea käsittely korostuvat. Niihin kannattaa perehtyä ja panostaa, jotta nämä kymmeniäkin vuosia elävät kallet saisivat jatkaa polskimistaan ilman vammoja.

Muistetaan kaikki siivota jälkemme rannoilta ja ollaan muutenkin siivosti, jotteivat maanomistajat saa palkokasveja sieraimiin. Pidetään myöskin kiinni onkijoiden herrasmies- säännöistä ja pysytään poissa toistemme ottipaikoilta. Järviä ja lampia riittää koluttavaksi. Kireitä siimoja ja hauskoja onkielämyksiä kaikille. Soikoot hälärinne kesäyössä...

-Stickan

Ps. Tämän kesän projekteista satelee rapsoja sivustollemme ajoittain.

"XXXXXXXXXXX" tuo avoimuuden Apostoli
28.04.2010

Vuonna 2009 otti Karppimafiakin osaa valtakunnalliseen Specimenkilpailuun, joka käytiin SVK:n nettipalstan välityksellä. Karppimafian joukkue sijoittuikin kyseisessä kilpailussa komeasti kolmanneksi. Kisan ideana oli pyydystää vapavälinein viisi eri kalalajia, joista tietysti mahdollisimman suuret yksilöt. Kisaan otti myös osaa kaikkien tuntema valtakuntamme kalaoppaiden ykkösnaama, lehdistä ja televisiosta tuttu "XXXXXXXXXXX" Kirkkonummelta. "XXXXXXXXXXX" on Suomalaisen kilpaonginnan pioneeri ja "XXXXXneuvostoliitolta" odotettiinkin melkoisia settejä joukkuekisaan ilmoitettavan.

Noh, kenties kalaoppaamme oli niin kiireinen, ettei töiltään ehtinyt lajikalastusta harrastamaan, tai sitten jäi fisut muuten saamatta? Ensimmäistäkään kalaa ei hänen joukkueensa nimittäin kisaan ilmoittanut. Kenties siitä rohkaistuneena tuo kalastuksen oraakkeli päätti kirjoittaa kuitenkin lajikalastusta edistävän lehtiartikkelin, koskien juurikin Specimenkilpailua ja vielä avoimin mielin.

Karppimafiakin sai asian tiimoilta "XXXXXXXXXXXXXXXX" yhteydenoton, jossa hän pyysi lupaa käyttää joukkueemme karppikuvia. Joukkueemme suostui, mutta luonnollisesti kuvauspalkkioita vastaan, kuten tapana lehtihommissa on. Sitten täräytti toimittajamme jotain, mitä ei tältä omien kalapaikkojensa suojelijalta olisi uskonut. Kalojen saantipaikat olisi pitänyt paljastaa, kuvien julkaisun yhteydessä. Liekö toimittajalla 50-villitys, tai muuten vaan osa inkkareista puuttuu kanootista? Sen verran oli hurja ehdotus, johon emme luonnollisesti tarttuneet. Kukapa haluaisi istua parina tulevana kautena ryysiksessä ja sen jälkeen istua tyhjäksi tapetun järven-, tai lammenrannalla? Tässä maassa on kalastuslehtien toimesta pilattu erittäin hienoja kalapaikkoja pilvinpimein, kun innokkaat lehtimiehet ovat niistä toitottaneet. Onneksi osa uusista toimittajista ei enää sorru tuonkaltaiseen hölmöilyyn, mutta nyt on ilmassa jälleen uudet peijaiset. Edelliset toimittajien pilaamat paikat osuivat pääosin meren ja järvien petokaloihin useilla paikoilla. Tällä kertaa viikate pyyhkii nyt onkijoiden apajia. Apajia, joilla ei toimittajamme itse istu. Niistä onkin hienoa aloittaa avoimuuden markkinat. XXXXXXXXXXX onkin kalamiespiireissä tunnettu juuri omien kalapaikkojen suojelusta ja peittelystä. Niistä ei ole toimittaja varmastikaan nimillä juuri muistanut kirjoitella. Sellainen hankaloittaisi varmastikin omaa kalaoppaan toimenkuvaa, kun joutuisi mahdollisesti väistelemään lehtiartikkelin innoittamien kalamiesten armadaa.

Lehtijutussaan "XXXXXXXXXXX" kommentoi myöskin isojen kalojen kanssa pönöttelyä ja niiden saantipaikkojen saamista avoimemmiksi, kuten Ruotsissa on tapana. Mies tunnistetaan varmastikin leveästä hymystään ja isoista kaloista (lehdistä ja tv:stä), mutta edelleen on hänen omat hot spotit salamyhkäisyyden verhon peitossa. Ruotsissa on tosiaan asiat eritavalla, kuin Suomessa. Siellä ei kalojen kanssa tarvitse ihmisten mennä kotiin asti ottamaan kuolleesta raadosta fotoa tiskipöydällä, tai kylpyhuoneen kaakeleita vasten kalsarit jalassa. Siellä ei myöskään eletä enää pula-aikaa ja sen takia siellä saa myös isot kalat helpommin jatkaa matkaansa elävinä. Ruotsissa myöskin kalastetaan ns. privaattivesillä, joihin ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa. Sellaisesta paikasta onkin mukava ilmoitella saadut suurkalat, kun tietää niiden selviävän valvonnan ansiosta hengissä. Surullisen kuuluisia epäonnistuneen avoimuuden paikkoja ei tarvitse apajaneuvoksenkaan hakea kovin kaukaa omalta kotipihaltaan katsottuna. Osa varmasti "XXXXXXXXXXXXXXXX" tuttuja, kuten Espoon H-lampi. Lampi jonne on istutettu n. 1000 karppia aikojen saatossa, mutta niistä ui siellä enää vain muutama kymmentä yksilöä. Loput ovat poistuneet kalastajien toimesta tapettuina. Iän puolesta niillä olisi ollut vielä pitkä taival edessä. Hienoa tuo avoimuus tässä maassa, missä ainoa vedessä hengissä selviävä on naapurin sukellusvene.

Suomi on kulttuurillisesti vielä täysin epäkypsä avoimeen kalastukseen. Kalastustoimittajiemme tulisi suunnata avoimuuden sijaan kalojen hengissä selviämiseen kalastustapahtumassa ja vaikka kalojen lisääntymiseen, sekä niiden lisääntymispaikkojen suojeluun / rauhoittamiseen. Siinä hieman juttuvinkkiä ihan ilmaiseksi ja avoimuuden nimissä. Pienet kalapaikat ovat erityisen haavoittuvia, kuten myös virtavedet. Myöskään rantojen mökkiläiset, tai vesialueiden omistajatkaan ei innosta hypi, kun kalamiehiä alkaa keskittymään normaalia enemmän tietylle paikalle lehtijuttujen opastamina. Ja kuka kärsii siltikin sen kovimman hinnan? Kalakannathan ne, ainakin tässä maassa. Koomisin huomio lehtiartikkelissa oli kuva kalastajasta ja kalapaikasta. Kuvan kalastaja ei nimittäin ollut edes kisassa mukana. Pitipä silti harrastaa hieman avoimuutta siinä ohimennen. Nyt jääkäämme riemulla odottamaan, koska avoimuuden Apostolimme kirjoittaa esim. kirjan omista ottipaikoistaan, joilla meinaa myös itse kalastaa tulevaisuudessa. Sellaisenhan kirjan kirjoitti aikoinaan eräs toinen kalastusopas, joka kirjoittamisen jälkeen muuttikin sitten toiselle paikkakunnalle rauhallisemmille vesille...

- Karppimafia

Ps. Alkuperäinen teksti on "sensuroitu" M&K-lehden toimittajan pyynnöstä...

Eka kerta
19.03.2010

Elettiin 80-luvun puolta väliä. Ns. moderni onginta teki tuloaan myös meille Suomeen. Itse ongin siihen aikaan kilpaa keikkuen kansallisen tason keskikastissa. Oppia ongintaan haettiin mistä saatiin - kun netistä ei ollut vielä tietoakaan - siis etupäässä tilaamalla ulkolaisia lehtiä. Itsekin tutustuin julkaisuun nimeltä "Improve your coarse fishing", ja hämmästelin suurten suutarien ja karppien kuvia sekä välineitä, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ollut hajuakaan.

Ajatus suurista specimenkaloista ja lajikalastuksesta jäi kytemään mieleeni. Olisiko Suomestakin mahdollista saada noita kaloja siiman päähän? Aikaa kului ja selvitystyötä tehtiin. "Varma" huhu kertoi, että eräälle alueelle oli karppia istutettu. Paha puoli asiassa oli, että alue oli kohtuuttoman laaja sisältäen kymmeniä metsälampia ja järviä. Mitään tarkempaa tietoa asiasta ei ollut, mutta yrittänyttä ei laiteta kuuluu vanha sanonta, siispä töihin!

Muutamia viikkoja alueella ajeltuamme ja useita järviä/lampia kierreltyämme ja sopivaa paikkaa arpoessamme saavuimme erään metsittyneen suolammen rantaan. Totesimme kaverini kanssa, ettei lammessa elänyt varmaan muita kaloja kuin ahvenia korkeintaan. Juuri kun olimme toteamassa tämänkin kohteen turhaksi, kuului lammesta pitkä ryystävä ääni ja eräänlaista mussuttavaa ääntä lumpeikosta. Jähmetyimme paikoillemme ja yritimme saada selvää mistä moinen ääni tuli. Hetken kuunneltuamme näimme kun lumpeet lähellämme heiluivat ja majasteetillisen hitaasti pohjaa välillä tonkien karppi ui aivan silmiemme edessä. Emme olleet uskoa silmiämme ...KARPPI!!! Kädet täristen avasimme mukaan varatut maissipurkit, ja viskoimme niiden sisällön lumpeikon viereen yrittäen samalla tiirailla näkyisikö muita karppeja tontilla. Lisää kaloja emme enää sinä iltana havainneet , ja lähdimmekin ajelemaan kotiin sekavin tuntein.

Muutamana iltana kävimme syöttämässä maissia tontille - samalla kaloja tiiraillen- mutta uutta havaintoa ei karpeista enää saatu, ja tietysti pieni epäusko hiipi mieleen aina välillä tulisiko tästä sittenkään mitään...

Vihdoin koitti se ilta, jolloin oli tarkoitus lähteä ongelle. Varustukseeni kuului noin 9 -jalkainen jäykähkö haspelivapa, Cardinal -55 varustettuna 0,30 mm siimalla, vapatuki, onkilaitteena pohjaonki liukupainolla ja syöttinä tietenkin maissia. Hälyttimen virkaa hoiti tyhjä maissipurkki, jonka päällä oli litteä puulasta ja kolikkopino, minkä alta siima kulkisi. Kalan vetäessä siimasta kolikot kilahtaisivat purkiin ja herättäisivät onkijan. Saavuttuamme onkipaikalle sydän pampaillen oli aika tehdä valmistelut, mm. ritsata hieman maissia ja virittää onget pyyntiin, mikä joten kuten onnistuikin käsien tärinästä huolimatta. Sillä olimmehan tekemässä eräänlaista onkihistoriaa Suomessa ja toiveet olivat korkealla. Saatuamme pyydöt veteen alkoi odottelu, ,josta muodostuikin varsin pitkä - ja epäusko rupesi hiipimään mieleen. Minkäänlaista merkkiä karppien läsnä olosta ei usvaisen lammenpinnalla näkynyt ja tunnelmakin rupesi laskemaan pimeyden kanssa samaan tahtiin. KlLING..mikä se oli? Kolikot kilahtivat purkkiin ja siima juoksi kelalta, jumalauta KALA, siellä on KALA, mitä nyt, joko vedän vastarin? Entäs, jos se ei olekaan kiinni, vaan kuljettaa vaan syöttiä, tuumailin. No, antaa viedä vielä vähän. Nyt kyllä vedän, vapa pystyyn ja kala on kiinni.... joo , viidenkymmenen metrin päässä lumpeikossa. Kala tuntuu vahvalta ja tekee syöksyjä sinne tänne pyrkien turvaan kasvuston sekaan. Vähä vähältä se kumminkin tulee lähemmäs ja kohta kaverini nappaa sen haaviin. Ei voi olla totta, KARPPI! Siinä se on, elämäni ensimmäinen karppi! Jumalaisen kaunis olento! Onnittelujen, karhumaisten halailujen ja toistemme kehumisen jälkeen on punnituksen ja kuvaamisen vuoro. 4750 g peilikarppi, kertoo vaaka. Kala hellästi syliin, kahlaan rantaveteen ja lasken kalan varovasti takaisin. Jonkinlaisen hartauden vallitessa katselemme kun kala hitaasti lipuu pois käsistämme omaan elementtiinsä. Tämän jälkeen on onginnan jatkamiseen hieman vaikeaa keskittyä, mutta yritämme vielä kuitenkin saamatta enää mitään...mutta tästä kaikki kohdallani sai alkunsa ja jatkuu yhä edelleen kipinän sammumatta. Tuo kala on edelleenkin hienoin, mitä olen koskaan saanut ja tulee sellaisena varmaan pysymäänkin...

Isä Carillo

10 000 vierailua karppimafian verkkosivuilla
31.01.2010

Vuoden vaihde käynnistyi hyvissä merkeissä myös internetin saralla, sillä karppimafian sivuilla rikkoontui 10 000 vierailijan rajapyykki 23. tammikuuta. Karppimafia kiittää!

Tauti, josta vapakalastaja ei parane koskaan...
19.01.2010

Ihmisillä on ollut iät ja ajat erilaisia tauteja, joita vastaan on kehitelty toinen toistaan tehokkaampia lääkkeitä ja hoitokeinoja. Taudithan tunnetusti muuttuvat ja kehittyvät aikojen saatossa, mutta yksi tauti on lienee pysynyt samanlaisena ja siihen ei ole vieläkään kehitetty hoitokeinoa. Tuon taudin me kalamiehet tunnemme nimellä lohikuume. Sen iskiessä ovat paatuneetkin tuubinkalastajat hurahtaneet hopeakylkisten jalokalojen pyyntiin.

Itse sairastuin tähän tautiin joskus 90-luvun alkupuolella ja pari vuotta sitten kuvittelin jo lähes parantuneeni tästä. Mutta väärässä olin.Yksi puhelu ja oireet palasivat! Tajusin saman tien tutkivani jo karttoja ja katselevani vanhoja reissufotoja. Lohenpyytäjän on turha yrittää tukehduttaa jo itselleen aiheutettua tautia. Se vaan ei onnistu.

Toistakymmentä vuotta meni erittäin aktiivisesti lohien ja taimenten perässä, merellä, järvillä ja jokiosuuksilla. Kalaa tuli ja graavia riitti pöydässä. Tuli kalasteltua Etelä-Ruotsista, aina Jäämeren rannoille ja Keski-Norjasta Itärajamme tuntumaan asti. Aina oltiin menossa, tai vähintäänkin suunnittelemassa seuraavaa reissua. Se oli levotonta aikaa, joka aiheutui tuosta mahtavasta taudista. Jossain vaiheessa sitten tuli karppihommat ja lohenpyynti väheni sen tieltä. Meritaimenia tosin en edes yrittänyt unohtaa, vaikka ne ajoittain minua kyllä välttelivät hyvällä menestyksellä.

Ennalta sovittuun reissuun on vielä n. 5 kuukautta aikaa ja silti ajatus päästä taas airoihin kiinni lämmittää mieltä, sekä lihaksia. Lohiporukkamme vaappumestarit maalaavat ja tekevät vaappuja reissullemme jo täyttä häkää ja kai tässä itsekkin täytyy lähteä siimakauppaan döörien kanssa. Onneksi vanha lohikalusto on edelleen tallella ja iskussa.

Jälkikäteen tuli naureskeltua, että kun sain puhelimessa tarjouksen, josta ei kieltäydytä, niin vastauksen antamiseen meni se perinteinen sekunti. Näin on tapahtunut ennenkin. Hienoa taas päästä vanhan lohiporukan matkaan ja yrittämään löytää parantumiskeinoa hauskojen ukkojen kanssa sairastamaamme tautiin.

Tauti on myös karpinonginta. Sen aika kyllä koittaa taas kevään saapuessa ja sen parissa kuljen syksyyn asti. Karpinonginnan oireilut ovat erilaiset, kuin lohikuumeessa. Sen oireet ovat kohdallani rauhallisemmat, mutta saavat ihmisen tekemään ihmeellisiä siirtoja, kuten tarpomaan ylipolven yltävässä lumessa, jäätyneen järvenrannoilla ja etsien sopivaa onkipaikkaa ensi kesälle. Talvi on vapakalastajalle hyvää aikaa kaluston huoltamisen kannalta ja välineistön hankkimiselle. Nyt onkin taas hetki odottelua, kunnes tilatut välineet ja syötit löytävät varastooni asti. Ai niin, se varasto on entinen vaatehuone, jonka sain jotenkin keploteltua emännältäni parempaan käyttöön...

Täytyykin verestellä joitain vanhoja lohijuttuja tänne kotisivuille lähiaikoina muutamien kuvien kera ja edesauttaa siten kevään saapumista.

-Stickan
Ps. Jäitä poltellessa...